Siirry pääsisältöön

POLKU ITSEOHJAUTUVUUTEEN

POLKU ITSEOHJAUTUVUUTEEN


Alla oleva teksti on pitkälti suoraan suomennettu Donella Cecrlen tekstistä, hänen suostumuksellaan, mutta muokattu vastaamaan Turun Feeniks-koulun toimintaa. Cecrle on vuonna 2015 perustetun Makarios Community School -koulun perustajajäsen (nykyään Makarios Agile Learning Community), koulu oli ensimmäinen demokraattinen koulu alueellaan Texasin Dallas-Fort Worthissä, Yhdysvalloissa. Koulun nimi, Makarios, tulee kreikasta ja tarkoittaa onnellinen tai siunattu. Me Turun Feeniks-koulussa ihailemme Cecrlen työtä Makarioksessa, ja osa henkilökunnastamme on myös tavannut hänet. 


Turun Feeniks-koulu: polku itseohjautuvaan oppimiseen


Maslown tarvehierarkian mukaan (ks. linkit tekstin lopussa) saavuttaakseen itsensä toteuttamisen huipun, on yksilön muiden tarpeiden tultava täytetyksi ensin. Näitä muita, hierarkiassa alempia tarpeita ovat fysiologiset tarpeet, turvallisuuden tarpeet, yhteen kuuluvuuden ja rakkauden tarpeet sekä arvonannon tarpeet. Myös itsenäiseksi, itseohjautuvaksi, elinikäiseksi oppijaksi kasvaminen rakentuu näiden samojen perustarpeiden päälle. Turun Feeniks-koulusta pyritään rakentamaan ympäristö, jossa tämä prosessi mahdollistuu.


Meidän näkemyksemme on, että tarpeiden tunnistaminen ja kunnioittaminen yhdistettynä demokraattisen koulun toimintatapoihin tarjoaa oppilaille parhaan mahdollisuuden kasvaa itseohjautuviksi oppijoiksi. Teknologia ja maailma muuttuu koko ajan, ja näinä muuttuvina aikoina keskeisiä taitoja ovat uuden oppiminen ja sitä kautta sopeutuminen alati muuttuviin tilanteisiin. Lapset ja nuoret eivät voi tuudittautua ulkoisten käskyjen noudattamiseen, vaan heidän täytyy itse tunnistaa mitä he eivät vielä osaa sekä etsiä itse aktiivisesti ratkaisuja. Jotta lapset ja nuoret voivat menestyä tulevaisuudessa, heille on tarjottava puitteet, missä he voivat kehittyä elinikäisiksi, itsenäisiksi oppijoiksi.


Oppilaan fyysinen hyvinvointi


Maslown tarvehierarkian ensimmäisellä, alimmalla tasolla ovat ihmisen fyysiset tarpeet. Turun Feeniks-koulu on paikka, jossa lapset ovat omien kehojensa valtiaita. He oppivat huomioimaan omat yksilölliset tarpeensa ja toimimaan tavoilla, jotka täyttävät ne. Heillä on vapaus valita ovatko aktiivisia tai levossa, käydä vessassa, kun tarve on, sekä syödä silloin kun nälättää. Pienimpiä lapsia henkilökunta voi tosin muistutella syömisestä päivän mittaan, jottei se kokonaan unohtuisi leikkien tohinassa. Jos oppilaita väsyttää, he voivat levätä esimerkiksi patjoilla vuoratussa lukunurkkauksessa. Useina päivinä lukunurkkaukseen rakentuu oppilaiden toimesta myös patjaseinät ja -katto, muodostaen näin vielä lisää yksityisyyttä ja rauhaa tuovan pikkuisen majan. 


Aikaiset kello 8 kouluaamut eivät tutkimusten mukaan sovi nuorten ihmisten sisäiselle unirytmille. Turun Feeniks-koulussa pyrimme välttämään liian aikaisia aamuja - päivät alkavat tavallisesti kello 9 tai 10, ja jos on estynyt tai myöhässä, perheet tai lapset ilmoittavat siitä opettajille esimerkiksi tekstiviestitse. Väsymyksen iskiessä koulupäivän aikana oppilaat voivat löhöillä sohvilla tai lukunurkkauksessa aina kun haluavat. Koulussa ollaan herkkiä oppilaiden fysiologisille tarpeille.


Oppilaan turvallisuuden tarve 


Seuraava taso Maslown tarvehierarkiassa keskittyy ihmisen kokemaan turvan tunteeseen. Ihmiset haluavat luottaa siihen, että heidän emotionaaliset tarpeensa täyttyvät, ja että heillä on turvallinen olo ympäröivässä fyysisessä ympäristössä. Koulun turvallisuuteen liittyvät asiat, kuten kiusaaminen ja väkivalta koulussa tai netissä, ovat viime aikoina olleet paljon esillä julkisessa keskustelussa. Mediassa on pohdittu myös sitä, millaisia keinoja koululaitoksella tai yksittäisillä kouluilla on kiusaamiseen tai väkivaltaiseen käytökseen puuttumiseksi. Me Turun Feeniks-koulussa uskomme, että meidän luomamme kouluympäristö pystyy pureutumaan kiusaamisen juurisyihin paremmin ja puuttumaan ristiriitoihin ajoissa. Toistaiseksi kouluyhteisömme on hyvin pieni (noin 10-15 lasta ja nuorta), mutta uskomme toimintatapojemme luovan turvallisuutta takaavat rakenteet myös isommassa mittakaavassa. Tästä on kokemusta sadoissa demokraattisissa kouluissa ympäri maailman sekä Euroopassa että muualla. (Ks. linkit tekstin lopussa.)


Turun Feeniks-koulun koulun ylin päättävä elin on koulukokous. Koulukokous koostuu kaikista (halukkaista) paikalla olevista oppilaista ja henkilökunnasta, ja se kokoontuu kaksi kertaa viikossa. Koulukokouksessa keskustellaan koulun yhteisistä asioista ja tehdään yhdessä päätöksiä - kaikilla on yhdenvertainen mahdollisuus päättää asioista, aikuisilla ei ole päätäntävaltaa lasten yli. Kuka tahansa voi tehdä aloitteen koulukokoukselle. Päätöksenteossa käytetään sosiokraattista suostumuspäätöksentekoa, eli kaikkiin päätöksiin vaaditaan se, ettei kukaan paikallaolija vastusta päätöstä. Kaikkien ei ole pakko kannattaa päätöstä, mutta jokaisen on voitava sitoutua siihen. Tavoite ei ole siis aina päästä täydelliseen lopputulokseen, vaan sellaiseen, joka on koko ryhmän mielestä tarpeeksi hyvä ainakin kokeiltavaksi. Päätöksille sovitaan arviointijakso, esimerkiksi viikko, jonka jälkeen arvioidaan yhdessä miten asia on toiminut tai miltä tuntunut - ja sitten muokataan päätöstä tarpeen mukaan.


Se, että aikuisilla ei ole päätäntävaltaa lasten yli koulukokouksessa, ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö aikuisilla olisi oikeutta puuttua ongelmatilanteisiin koululla. Aikuiset käyttävät tarvittaessa suojelevaa voimankäyttöä, jos jokin tilanne tai käyttäytyminen uhkaa turvallista ilmapiiriä ja täytyy lopettaa. Koulun aikuisilla on aina valta, ja myös vastuu, keskeyttää vahinkoa aiheuttava käyttäyminen. Tilanteista ja säännöistä keskustellaan yhdessä ja pyritään löytämään kunkin jäsenen käyttäytymisen taustalla olevat tarpeet. Näin voidaan yhdessä koittaa etsiä sellaisia keinoja täyttää tarpeita, jotka eivät vahingoita ilmapiiriä tai muita ryhmäläisiä. 


Myös vanhempia rohkaistaan ottamaan yhteyttä henkilökuntaan matalalla kynnyksellä, esimerkiksi tekstiviestitse. Pyrimme myös jatkuvasti kehittymään konfliktien ennaltaehkäisyssä. Yhtenä keskeisenä varhaisen puuttumisen toimintatapana olemme kokeilleet mm. Ilot ja huolet -piiriä sekä Ihmetys & ärsytys -piiriä, joissa jokainen paikallaolija saa viikoittain jakaa ilojaan ja huoliaan. Näin kaikilla on säännöllisesti mahdollisuus tulla kuulluksi ja matalalla kynnyksellä tuoda esiin huoliaan ennen kuin ne ehtivät paisua isommiksi. Koululla on myös huolilaatikko, johon voi jättää huoliaan lapulla nimettömästi.


Meille Turun Feeniks-koulun henkilökunnalle on tärkeintä juuri koulun jäsenten turvallisuuden tunteen takaaminen ja turvallisuutta luovan ympäristön rakentaminen yhdessä lasten ja kotien kanssa. Tämä ei tarkoita, etteikö ryhmässämme olisi konflikteja, mutta ne pyritään nostamaan esiin varhaisessa vaiheessa ja puuttumaan niiden juurisyihin. Tämä arvomme näkyy mm. siinä, että tällaiset turvallisuuden tunteeseen liittyvät ilmapiiri- ja tunneasiat priorisoidaan koulun arjessa - tarkoittaen sitä, että niihin puututaan ja niitä käsitellään tarvittaessa myös oppituokioiden kustannuksella. Näille asioille tehdään koulupäivästä aina tilaa jos on tarve. Emmehän voi pakottaa oppimista ja opiskelua, jos perustarpeita ei ole ensin täytetty.


Turun Feeniks-koulu: yhteisö, josta tykätään ja johon kuulutaan


Turun Feeniks-koulu on moninainen yhteisö, joka muodostuu henkilökunnasta, oppilaista sekä heidän perheistään; yhteisö, jonka yhteisenä nimittäjänä on oppimisen vapauden arvostus. Toiveena ja visiona on, että oppilaat saavat matkata omalla tahdillaan yhteisön tukemana kohti itsenäistä oppijuutta. Tavoitteena on, että matkan varrella oppilaat saavat luottamuksen siihen, että heidän fysiologinen hyvinvointinsa ja turvallisuutensa on taattu. He oppivat miten koulukokous ja koulun asioihin vaikuttaminen toimii. He huomaavat koulun aikuisten olevan luotettavia ja oppivat, että jokaisella ihmisellä todella on vapaus tavoitella omia uniikkeja tavoitteitaan ja intressejään. Yhteisö ja toimintatapamme ovat vielä rakentumassa ja etsimässä muotoaan, mutta visiomme toiminnasta on tämä.


Kun kaikki edellä kuvatut tarpeet tarvehierarkiassa on täytetty, oppilas on omaksunut koulun omakseen. Hän tuntee kuuluvansa kouluyhteisöön, on ylpeä koulusta ja alkaa käyttää koulukokousta vaikuttamisen väylänä. Turun Feeniks-koulussa koulukokous tekee oppilaiden aloitteesta hankintapäätöksiä (viimeisimpänä esimerkkinä pihan sulkapalloverkko) ja järjestää retkiä ja tapahtumia sekä laatii aina tarvittaessa uusia sääntöjä koulun arkeen - koulukokouksen puheenjohtajuudesta tietokoneella pelaamisen aikarajoitteisiin. Nämä esimerkit näyttävät miten oppilaat parhaassa tapauksessa ottavat vastuuta eivät vain omasta hyvinvoinnistaan vaan koko yhteisön. Pyrimme jatkuvasti purkamaan oppilaiden osallisuuden esteitä ja tekemään töitä sen eteen, että he voisivat ottaa koulukokouksen ja koulun omakseen.


Mikään ei rakenna itsetuntoa niin kuin toimijuus


Meidän näkemyksemme on, että kun fysiologisen hyvinvoinnin, turvallisuuden ja yhteisöllisyyden tarpeet täytetään, ja kun oppilaat huomaavat myös voivansa vaikuttaa yhteisöön, tämä rakentaa oppilaalle kokemuksen omasta arvostaan ja identiteetistään. Toiveemme on, että oppilas saa kokemuksen siitä, että häntä kunnioitetaan ja hän oppii myös kunnioittamaan muita, samalla kasvaen koulun aktiiviseksi toimijaksi. Näistä kokemuksista rakentuu terve itsekunnioitus. Haluamme, että oppilailla on aikaa ja tilaa omien tarpeiden täyttymiseen ja ihmissuhteiden luomiseen ikätovereiden, vanhempien oppilaiden, nuorempien oppilaiden sekä henkilökunnan kanssa. Vaikka he eivät välttämättä olisi parhaimpia ystäviä kaikkien kanssa, heidän toivotaan oppivan, että toisia ihmisiä kunnioitetaan henkilökohtaisista suhteista riippumatta. Näin kasvaa kunnioitus kaikkia kohtaan riippumatta erilaisuudesta. Turun Feeniks-koulu pyrkii rakentumaan moninaiseksi yhteisöksi, joka perustuu demokraattisille periaatteille; aivan kuten kotimaamme Suomi.


Esittelyssä itseohjautuva oppija


Maslown tarvehierarkian huipentuma on täysi itsensä toteuttaminen; tilanne, jossa yksilön ajatellaan pystyvän saavuttamaan täyden potentiaalinsa. Turun Feeniks-koulu visioi tämän huipentuman olevan koulun tavoitteen täyttymys; se kun oppilaat lähtevät koulusta luottaen osaavansa tehdä sellaisia päätöksiä ja oppia sellaisia asioita, jotka vievät heitä kohti omia intressejään ja tavoitteitaan. Eli se, kun oppilaasta on tullut itseohjautuva oppija. 


Perinteisessä koulujärjestelmässä ei ole usein mahdollista antaa tilaa niille tarpeille, joiden täyttymistä itseohjautuva oppiminen vaatii. Me rohkenemme väittää, että tullakseen oppijaksi, joka oikeasti on oman koulutuksensa ja oppimisensa ohjaksissa, täytyy kaikki tässä kirjoituksessa mainitut askeleet hallita. Kuinka kauan tähän pääsy sitten kestää? No, se vaihtelee oppilaittain. Kun oppilaat tulevat demokraattiseen kouluun tavallisesta kouluympäristöstä, se saattaa viedä jonkin aikaa. Donella Cecrle arvioi karkeasti tähän kuluvan keskimäärin yksi kuukausi perinteisessä koulussa vietettyä vuotta kohden. Prosessi on nopeampi uusille tulokkaille silloin, kun koulun toiminta on jo vakiintunutta ja suurin osa lapsista on sisäistänyt vapauden ja vastuun. Uuden koulun haaste on se, että lähes kaikille oppilaille (ja aikuisille) perinteiset roolit ja valta-asetelmat ovat niin sisäistyneitä, että niiden purkaminen on hyvin hidasta, kun se pitää tehdä koko ryhmän kohdalla.


Kunnioitamme sitä, että jokainen oppilas tarvitsee aikaa ja tilaa luodakseen luotettavia ihmissuhteita ja löytääkseen paikkansa yhteisössä. Demokraattisissa kouluissa me kunnioitamme kaikkia oppilaita, heidän uniikkeja lahjojaan ja kykyjään ja heidän kiinnostuksen kohteitaan. Meidän mielestämme on välttämätöntä, että oppilailla on tarvitsemansa aika kehittää näitä ominaisuuksiaan turvallisessa ja tukevassa ympäristössä, jossa he kohtaavat sekä onnistumisia että epäonnistumisia. Henkilökunnan ja oppilaiden väliset suhteet ovat tässä prosessissa ensiarvoisen tärkeitä, ja vaativat omistautunutta aikaa. 


Mutta mitä tämä kaikki tarkoittaa? Jos oppilaille todella annetaan vapaus kasvaa oppijoiksi, jotka valitsevat itse, niin valitsevatko he opetella myös lukemista, kirjoittamista ja matematiikkaa?


Suurin osa ihmisistä voi luultavasti samaistua tavalla tai toisella tämän tekstin sisältöön, ja olla samaa mieltä monista kohdista. Mutta jos ollaan rehellisiä, suurimmalla osalla nousee mieleen myös kysymys: mutta entäs lukeminen, kirjoittaminen, matematiikka, historia ja tieteet? Jos oppijoille todella annetaan lupa itse valita, niin valitsevatko he ikinä näitä? Lyhyt vastaus tähän on, että kyllä. Pidempi vastaus on, että kyllä, omalla ajallaan ja omalla tavallaan; sitten kun he kokevat tarpeen tai halun oppia tiettyjä aiheita.


Kuten Maslow auttaa meitä ymmärtämään, jos oppimista vaaditaan ennen kuin perustarpeista on huolehdittu, se on tehotonta ja sillä on epätoivottuja vaikutuksia tarvehierarkian alempiin osiin. Makarios Community Schoolin ja muiden vanhojen demokraattisten koulujen esimerkki osoittaa, että kun oppilaan tarpeet täyttyvät tarvehierarkian mukaisesti, korkeamman tason oppimisen ei tarvitse olla pakollista. Tähän pääsemistä mekin Turun Feeniks-koulussa tavoittelemme; matkaa on toki vielä jäljellä.



Linkkejä


*http://www.summerhillschool.co.uk/ Isossa-Britanniassa, perustettu vuonna 1921

https://sudburyvalley.org/ Yhdysvalloissa, perustettu vuonna 1968


Kuva tarvehierarkiapyramidista: https://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow%E2%80%99n_tarvehierarkia 



Makarios-koulujen historiaa:

https://www.makariosschool.com/agile-in-fort-worth/


Alkuperäinen Donella Cecrlen teksti: https://www.linkedin.com/pulse/makarios-path-self-directed-learning-donella-cecrle?trk=portfolio_article-card_title



Kääntänyt ja kirjoittanut
Onerva Kivirauma

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Motivaatio ja itseohjautuvuus demokraattisessa koulussa

Luokanopettajaopiskelija Minttu Kainu oli opetusharjoittelussa Turun Feeniks-koululla syksyllä 2019. Alla Mintun kirjoitus kokemuksesta.    Oli syyskuun ensimmäinen maanantai. Olin juuri lukenut viime päivien median paisuttamia uutisartikkeleita siitä, kuinka suomalainen peruskoulu jättää oppilaita heitteille itseohjautuvuuteen vedoten eikä onnistu motivoimaan oppilaita opiskeluun. Olin hieman jännittynyt, sillä olin tuona aamuna pyöräilemässä ensimmäistä kertaa harjoittelukouluuni, Feeniks-koululle. Kouluun, jossa lähtökohtana olivat muun muassa oppilaiden omat mielenkiinnon kohteet, oppiminen sisäisen motivaation synnyttämänä, yksilölliset oppimispolut, osallisuus sekä itseohjautuvuus. Kaikki edellä mainitut ovat asioita, joita uudessa peruskoulun opetussuunnitelmassa painotetaan, mutta olin kuitenkin kuullut koulusta sitä sun tätä, sieltä sun täältä:   ”Oppilaiden ei siellä tarvitse tehdä mitään”  ”Oppilaiden ei tarvitse osallistua opetustuokioihin”  ”Vai että vapaa koulu, no nytpä
Turun Feeniks-koulu tekee säännöllisesti yhteistyötä eri alojen opiskelijoiden ja opinnäytetyön tekijöiden kanssa. HUMAKin yhteisöpedagogiopiskelija Alina Vaitinen teki opinnäytetyönsä Turun Feeniks-koulun oppilaiden osallistumisen tavoista. Alla Alinan kirjoitus aiheesta.  Opinnäytetyön löytää kokonaisuudessaan osoitteesta: https://www.theseus.fi/handle/10024/263871 “Turun Feeniks- koulussa kaikki toiminta perustuu oppilaslähtöisyydelle ja aidolle osallisuudelle. Oppilailla on paljon erilaisia tapoja osallistua koulun arjessa ja he ovat mukana kaikessa päätöksenteossa.  Alina Vaitinen kirjoitti aiheesta opinnäytetyön kartoittaen Feeniks-koulun oppilaiden osallistumisen tapoja, ja pyrki löytämään kehittämisideoita tutustumalla muiden demokraattisten oppimisympäristöjen toimintaan Iso-Britanniassa ja Saksassa. Opinnäytetyö toteutettiin kevään ja syksyn 2019 aikana useiden eri menetelmien kautta. Turun Feeniks-koulun opettajaa ja oppilaita haastattelemalla saatiin tietoa