Sivut

torstai 1. elokuuta 2013

EUDEC - Elämää koulun jälkeen


Tiistailta vahvimmin jäi mieleen työpaja, jossa demokraattisten koulujen entiset oppilaat kertoivat näkemyksiä kouluistaan ja siitä, miten ne ovat valmistaneet heitä elämään ja ”oikeaan” maailmaan. Työpajaan osallistui kahdeksan eri-ikäistä entistä oppilasta, jotka avoimesti jakoivat kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Nuoret olivat iältään 12-28  ja vaikka valtaosa heistä oli kotoisin eri puolilta Eurooppaa, mahtui joukkoon myös yksi taiwanilainen ja yksi amerikkalainen.

Joku esitti työpajan alkupuolella kysymyksen, millaisia ihmisiä demokraattisissa kouluissa kehittyy: vahvoja yksilöitä, jotka muovaavat oman tiensä vai todellisesta maailmasta irrallaan olevia idealisteja? Kuunneltuani entisten oppilaiden puheenvuoroja, voin itse todeta olevani sitä mieltä, että noita ensimmäisiä. Kaikkien kokemuksia yhdisti kaksi asiaa. Se, että helppoa ei aina ole ollut ja toisaalta ei kuitenkaan tekisi mitään eri tavalla tai toivoisi, että asiat olisivat menneet toisin. Oli liikuttavaa, miten avoimesti nuoret jakoivat kipeitäkin asioita elämänsä kulusta, kokemuksiaan siitä, miten eivät sovi yhteiskuntaan tai siitä miten ovat löytäneet paikkansa.



Paljon korostui kokemus siitä, miten koulussa on oppinut puhumaan ja kuuntelemaan aidosti toisia. Ja että koulussa tuli aidosti kuulluksi. Ilmaan jäi leijumaan kysymys siitä, millainen on pettymys, kun muu maailma ei aina vastaakaan näitä kommunikoinnin standardeja. Useampi vanhempi oppilas kertoi siitä järkytyksestä, kun on hakeutunut jatkokoulutukseen ja tajunnut, että professorit tai opettajat eivät olekaan kiinnostuneita mielipiteestäsi eivätkä halua edes kuulla sitä. Demokraattisesta koulusta siirtyminen perinteiseen kouluun toi useimmille eteen myös suuren turhautumisen sen suhteen, että on tehtävä valtavasti asioita, joita ei koe itselleen millään tavalla hyödylliseksi, eikä opettaja vaivaudu edes tarjoamaan perusteluja, miksi niitä silti tulee tehdä – ”ne vain täytyy tehdä”.

Koulusta lähdettyään monen elämä tuntui olleen, ainakin henkisesti, aikamoista pyöritystä, kun he pyrkivät etsimään omaa paikkaansa ja tapaansa olla yhteiskunnassa. Toisaalta suurin osa ihmisistä koulutaustasta riippumatta on ehkä koulun jälkeen eksyksissä ja etsii paikkaansa elämässä, ja se on luonnollinen osa nuoruutta ja aikuisuuttakin. Demokraattisten koulujen oppilailla tuntuu kuitenkin olevan melko ainutlaatuinen kyky analysoida kohtaamiaan haasteita ja etsiä rakentavia ratkaisuja niihin.



Sanne, joka on siis nykyisin töissä De Ruimtessa,  oli ollut viimeisen kouluvuotensa hyvin hermostunut, kun oli tullut aika valmistua ja jatkaa opintoja perinteisessä koulussa, eikä hänellä ollut käsitystä, millainen hänen tietämyksensä on verrattuna perinteisten koulujen oppilaisiin. Jatko-opinnoissa hän huomasi olevansa luokkansa paras. Yksi pojista, Guy, 27,  puolestaan kertoi prosessin olleen hänelle todella raskas ja kestäneen monta vuotta. Viimeisen kahden vuoden ajan, hän on kuitenkin kokenut olevansa onnellisempi kuin ikinä elämässään. Hän myös painotti sitä, ettei haluaisi minkään menneen eri tavalla. Hän kiteytti mielestäni hyvin oman tilanteensa, sekä ehkä monen muunkin: ”En tiedä, mitä haluan olla, mutta nautin todella sen selvittämisestä”.



Päällimmäisenä fiiliksenä työpajasta jäi se, miten avoimesti ja selkeästi kaikki ilmaisivat itseään ja erittelivät ajatuksiaan. Ja olivat sinut sen kanssa, mitä tekevät. Demokraattiset koulut ovat edelleen hyvin hyvin marginaalinen ilmiö ja oppilaat tämän takia kovin pieni ryhmä. Koulun kommunikaatio- ja toimintakulttuuri poikkeaa toistaiseksi useimmiten niin paljon ”ulkomaailman” toimintatavoista, että näiden yhdistäminen varmasti teettää töitä. Ei toki kukaan ole eristäytynyt vain kouluun kouluvuosiensa ajaksi, vaan samassa maailmassa tässä koko ajan eletään. Jos kuitenkin valtaosan ajastaan on tekemisissä ihmisten kanssa, jotka aidosti pyrkivät yhteistyöhön ja avoimeen kommunikaatioon, saattaa turhautuminen olla suuri, kun tämän yhteisön menettää. Nykyinen peruskoulujärjestelmä ehkä ”valmistaakin” oppilaita paremmin nykymaailmaan, mutta muutoksen kohti esimerkiksi inhimillisempää toimintakulttuuria ja maailmaa täytyy kuitenkin alkaa jostain?

Yksi työpajaan osallistunut totesi hyvin, että ”maailmassa on paljon ihmisiä, jotka haluavat tulla kuulluksi. Demokraattiset koulut antavat siihen mahdollisuuden. Demokraattisten koulujen inhimillisyys on se, mikä tekee niistä hyvän paikan ihmisille.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti