Sivut

maanantai 29. heinäkuuta 2013

EUDEC - Vinkkejä konkareilta


Lauantai oli ensimmäinen varsinainen konferenssipäivä. Aamupalan ja tervetulotoivotusten jälkeen Senna piti halukkaille kierroksen ympäri koulua. Iidan kanssa huokailimme ihastuksesta ja kuuntelimme innolla Sennan vastauksia kysymystulvaan koulun käytännöistä, tiloista ja henkilökunnasta.

Osa koulupuutarhasta.

Koulukioskin tarjontaa


Konferenssin ohjelma perustuu tosiaan Open Space –menetelmään, ohjelmaa ei siis ole lyöty lukkoon etukäteen vaan koulun eteisessä on isot aikataulut kullekin päivälle, joille kuka tahansa saa mennä laittamaan ilmoituksen workshopista, jonka haluaa pitää. Aiheet vaihtelevat koulujen ja yhdistysten esittelyistä demokraattisen koulun filosofisten perusteiden pohdintaan ja tanssiin ja konsensuspäätöksentekoon.

Ohjelma muodostuu pikku hiljaa...


Osallistuimme Iidan kanssa eilen kahteen työpajaan: ”How to start a new school” ja ”A new school: success or a disaster?”. Molemmat käsittelivät siis koulun perustamista ja olivat meille loistoaloitus konferenssille. Ensimmäinen työpaja oli hyvin keskusteleva ja sitä veti kolme hollantilaisnaista, jotka kaikki olivat olleet aloittamassa yhtä tai useampaa koulua. Keskustelimme ja esitimme kysymyksiä ja jaoimme kokemuksia ja vinkkejä. Vahvasti esiin nousi tahdonvoiman ja yhteistyön merkitys: tätä ei tehdä yksin eikä kyse ole esimerkiksi rahasta vaan päätöksestä onnistua.

Kuinka aloittaa uusi koulu...!


Yhteistyön tekeminen tarkoittaa myös mm. viranomaisten näkemysten aitoa kuuntelua ja sitä, että arvostaa jokaista, jonka kanssa on tekemisissä, eikä itse luo vastakkainasettelua. Myös lainsäädännössä on kaksi puolta: aina kannattaa etsiä se tie, jolla lait ja asetukset tukevat oikeuttamme tehdä sitä, mitä haluamme luoda. Erään koulun työntekijä kertoi tästä hyvän esimerkin: Hollannissa on laki, joka velvoittaa oppilaat osallistumaan niille oppitunneille, jotka on tarkoitettu heille. Kyseisessä koulussa linjattiin niin, että kaikki oppitunnit on tarkoitettu ”motivoituneille oppilaille”. Tällöin, jos joku ei osallistu, hän ei ole ”motivoitunut”, eikä kyseinen oppitunti siis ollut tarkoitettu hänelle alunperinkään. Sen sijaan kaikki, jotka päättävät osallistua oppitunnille, ovat selkeästi motivoituneita ja oppitunti on siis tarkoitettu juuri heille.



Molemmissa työpajoissa korostettiin sitä, kuinka tärkeää perustajien on tutkia omia syitään koulun perustamiselle. Konkareiden mukaan menestyäkseen koulun pitää olla alusta asti luotu kaikille lapsille ja motivaation kummuta tarpeesta luoda laajempaa hyvää ja muutosta. Heidän neuvonsa oli, että jos haluaa ainoastaan vapaan demokraattisen koulun omalle lapselleen, on helpompi muuttaa ulkomaille kuin perustaa uusi koulu, mikä onkin helppo uskoa muutamia koulunperustamiskokemuksia kuultuaan.



Työpajan vetäjien tärkein viesti koulunperustajille oli kuitenkin: ”never, never give up!” – jos yksi hanke kaatuu, aloita uusi, olet oppinut jo paljon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti